Kurpitsafarmilla

Kävin tänään iltapäivällä Halloweenin kunniaksi kurpitsafarmilla. Kiitos vain Kaisalle!
Tein oman kurpitsalyhtynikin. Miltä näyttää? Olenko nyt amerikkalaistunut?


Lähinnä lapsille suunnatulla farmilla oli myös kotieläimiä. Erityisen hauskoja olivat kaksi läpeensä tylsistynyttä ponia. Boring.....

Happy Halloween!

No, nyt sitä sitten odotellaan - niitä keppostelijoita. Sääkanavakin kertoo tänään "Trick and treating forecasteja"
Tänään on siis Halloween ja Panu soittikin yliopistolta "Täällä on muuten sitten aika hassusti pukeutuneita ihmisiä, ohitseni käveli juuri aika iso banaani".

Lapset lähtevät karkinhakumatkalle heti kun pimeä koittaa. En jaksa vieläkään olla ihmettelemättä tätä koristeluintoa. Lapsista tosin varmaan on hauskaa nähdä jotain tällaista:



Ainakin on lämmin ilta kierrellä. Täällä Ithacassa on nyt 63 astetta Fahrenheitia eli 17 astetta Celsiusta.

Sunnuntaikävelyllä

Olen tänään lähinnä toipunut cityelämästä New Yorkissa. Kävimme Panun kanssa läheisellä asuntoalueella päiväkävelyllä. Täällä todellakin valmistaudutaan kunnolla 31.10 vietetettävään Halloweeniin.

Me emme Panun kanssa ole valmistautuneet. Ehkäpä pitää huomenna hakea vähän karkkia, jottei tule kepposia. Vaikka tuskinpa ne lapset jaksavat tänne puoliväliin mäkeä kävellä.

Kannattaa muuten kurkkia nyt valokuvasivuani Flickr.comissa. Olen täydentänyt kokoelmaa aika runsaasti.

Isossa omenassa

Yllättävää, mutta New Yorkissa oli sittenkin melko hyvä sää. Ja lämpimämpi kuin täällä Ithacassa. Nyt näin kaikki ne nähtävyydet, jotka viime kerralla jäivät näkemättä. Kuten Empire State Buildingin.

Kävimme myös veljeni kanssa Metropolitan Oopperassa katsomassa Rigolettoa. Eipä käy moittiminen. Sekä Broadway showssa - tällä kertaa Ambassador teatterin Chicago. Miten sitä sitten luonnehtisi, vähäpukeista vaudevilleä?
Torstaina kävimme luonnonhistoriallisessa museossa ihmettelemässä dinosauruksia. Museovirkailija kertoi, että mies, joka löysi ensimmäisen tyrannosauruksen oli perheetön. "Nämä dinosaurukset olivat hänen lapsiaan, niin hän itsekin aina sanoi" totesi virkailija.

Perjantaina tein töitä ja jätin veljeni kiertelemään eteläistä Manhattania. Kävimme illalla Modernin taiteen museossa. Ihastelin Eija-Liisa Ahtilan The Wind -teosta. Se oli saanut kunniapaikan MoMan mediasalissa. Lauantaina shoppasimme.

Jälleen New Yorkiin

Veli pääsi tänne sitten lakosta huolimatta. Hän sai paikan lauantain lennolle. Kävimme hänen kanssaan Watkins Glenin putouksilla ja Corningin lasimuseossa. Maanantaista tiistaihin olimme Niagaran putouksilla ja Torontossa. Nyt sitten minäkin olen käynyt siinä isossa tornissa.

Tänään lähdemme New Yorkiin. Sää ei vaikuta lupaavalta. Ithacassa sataa kaatamalla.

Lakko aiheuttaa hankaluuksia

Vähän kiroan Finnairin lentoemoja. Ei kyllä yhtään sympatiapisteitä heille.

Veljeni piti lentää huomenna (pe) Finnairin lennolla New Yorkiin. Ei kyllä näillä näkymin lennä, ainakaan Finskillä.

Appivanhempani ovat parhaillaan täällä käymässä, heidän pitäisi taas lentää Finnairilla lauantaina takaisin Helsinkiin. Saas nähdä.

Vieraita Texasista, Ohiosta ja Michiganista

Viime päivät ovat kuluneet lähinnä emännöimiseen. Minulla on näet ollut vieraita oikein kolmesta osavaltiosta, sukututkimustuttuni Elizabeth, Diane ja heidän serkkunsa Al vaimonsa kanssa.

Tosin kun on vieraita, niin tulee tehtyä kaikkea mukavaa, kuten käytyä viinitarhalla, katsomassa useampia putouksia ja pistäydyttyä älyttömän suuressa käytettyjen kirjojen kirja-alessa.

Joskus tosin putoukset ovat vähän hankalia, suunta oli ylös ja pohjelihakset taas koetuksella.

Tosin sitten lopussa kiitos seisoo: Tässä Robert Treman parkin alaputoukset.

Yksi hauskimmista jutuista oli ehdottomasti Art-Trail eli taiteilijoiden avoimet ovet Ithacassa. Kävimme neljän eri taiteilijan studiolla/kotona ja he esittelivät taidettaan ja kertoivat työtavoistaan. Mukaan mahtui naivistinen kaivertaja, lasitaiteilija, öljyvärimaalari ja valokuvaaja

Pienkone Manhattanilla

Tulin juuri kotiin ja huomasin uutisista, että pienkone oli iskeytynyt pilvenpiirtäjään Manhattanilla, koneen oli omistanut Yankeesin pelaaja, joka me.nehtyi turmassa

Tuommoinen koneturma kyllä herättää mieliin viiden vuoden takaisia muistoja. Tämä turma tosin tuskin muuttaa maailmaa samalla tavalla kuin kaksoistornien romahdus. Ehkä tosin Yankeesin kannattajat ovat surullisia jonkin aikaa. Yankeesin Corey Lidlellä oli kuulemma ollut lupakirja vasta muutaman kuukauden ajan.

Rajamuodollisuudet ovat tosi tiukkoja, lentokoneesta tultua saa käpsytellä sukkasillaan metallinpaljastimen läpi ja sulloa huulikiiltonsa pieneen läpinäkyvään muovipussiin, jotta edes pääsisi lentämään. Otetaan sormenjälkiä ja kuvataan iiriksiä, olo on kuin rikollisella. En sano kyllä, että tämä olisi välttämättä paha asia. Parempi se on kiristää omaa rajavalvontaa kuin sotia määrättömästi ympäri arabimaita.

Toinenkin uutinen, FT kirjoittaa, että Visa aikoo listautua Yhdysvalloissa. Euroopan yhtiö tosin erotetaan pörssiyhtiöstä ja se jää pankkien omistukseen.

Maanantain koitos

Sain hiking clubilta sähköpostia viikonloppuna:

"Fellow hikers,
This Monday we will be doing one of our longest and hilliest hikes, Abbott's Loop, so we probably won't return before 1:30. "

Ajattelin, että taidan rapakuntoisena jättää tämän väliin. Kaisa ehti kuitenkin soittaa ensin minulle, ja enhän minä sitten enää kehdannut sanoa ei. Ei huomenna sitten on edessä kolmen tunnin edestä kunnon mäkiä. Saas nähdä, jos minua ei enää kuulu, niin tiedätte, että jäin jonnekin 7,5 mailisen polun varteen.

Kävimme tänään Panun kanssa
kurkistamassa, miten syksyn tulo näkyy lähellä olevilla putouksilla eli Ithaca Fallseilla.

Putous on noin 200 metrin päässä asunnostamme eli todella lähellä. Vesimassa on aika suuri, eikö olekin? Kohina on melkoinen.

Paras ruska-aika ei ole ihan vielä, ehkä pitää odottaa parisen viikkoa.

Tänään oli lämmin ja aurinkoinen päivä.

Jatkoimmekin kävelyretkeämme pitkin jokea eli Fall Creekiä aina Cayuga-järvelle saakka. Yllätyksellinen reitti vei sillan ali lintubongausmetsään.

Yökyöpeli

Kello on paljon. Heräsin, kun yläkerran naapurini innostui soittamaan musiikkia. Ärsyttää. Panu ei herää, kun nukkuu korvatulpat korvissa. No, yö on hyvää aikaa miettiä asioita. Minä yleensä mietin joitain sukututkimusjuttuja.

Sukulaiseni Rita Savannahista kysyi, että mikä Amerikassa ihmetyttää. Kun yleensä muualta tulleita aina joku ihmetyttää. No, laitetaan tähän nyt pieni lista:

- leipä, joka ei koskaan homehdu. (Tämä on todettu empiirisin kokein).
- hassut lämmitysjärjestelmät, jotka puhaltavat kuumaa ilmaa.
- joillain huoltoasemilla pitää tajuta nostaa automaatissa semmoinen metallikieleke ylös, sen lisäksi siis että pitää painaa bensaletkun kahvan kielekettä. (vähän vaikea selittää....)
- talojen kuisteilla on aina keinutuolit, mutta niissä ei koskaan istu kukaan.


- ihmeellinen "sotatilafiilis" kaikissa medioissa ja poliitikkojen puheissa.
- se onkin jo tullut aiemmin todettua, että kukaan ei kävele, eikä varsinkaan pimeän aikaan.
- pikaruokapaikoissa kannattaa aina tilata pieni juoma, sillä kaikki muut koot ovat ylisuuria.
- opiskelijat pukeutuvat niinkuin suomalaiset koululaiset 80-luvulla.
- kaupassa maksaminen luonnistuu maksupäätteillä ja tunnusluvuilla tai digitaalisilla allekirjoituksilla, mutta pankkijärjestelmä ja laskunmaksu on kuin muinaisajalta shekkitileineen.
- kaapelitelevisiossa on liikaa kanavia ja niiltä ei tule mitään järkevää.
- jos menen kauppaan ja haluan ostaa olutta, niin minulla pitää olla passi mukana (siis vaikka olisin 90 v)
-hinta ei koskaan ole se, mitä kerrotaan. Ruokakaupassa tulee verot päälle ja ravintolassa vielä verojen lisäksi 15-20 prosenttia tippiäkin. (se jos mikä inhottaa tippikitsasta Riikkaa)
-Ei saa uida, jos ei ole uimavalvojaa. Ikinä, missään.

Varmaan olisi kaikkea muutakin ihmeteltävää, mutta tässä nyt pieni otos.

Lakritsikysymys

Panu kertoi käyneensä eilen paikallisessa luomukaupassa eli Greenstar Co-opissa. Hän tykkää käydä siellä nimenomaan siksi, koska se on osuuskunta. En nyt tiedä onko se valikoima sellainen, että sieltä saisi kaiken mitä tavallinen maija meikäläinen tarvitsisi. Ei ole esim pekonia, mutta kaikennäköisiä idätyspapuja kyllä löytyy. Täällä ne sanovat, että Greenstaria käyttävät "earthy people". Se on vissiin sitten vähän nätimpi tapa sanoa.

Hän oli nähnyt siellä suomalaista lakritsia. Pandaa....


Panu arvelikin, että lakritsi oli otettu myyntiin siksi, että siinä lukee "Panda", joka taas vetoaa luontoystävällisiin asiakkaisiin.

Tietysti on myös totta, että Pandan lakritsi on siinä mielessä luonnonmukaista, ettei siinä ole mitään lisäaineita.

Yritin katsoa, että kuka omistaa nykyään Pandan. No, yhtiön (tai brandin) omilta kotisivuilta sitä ei kyllä löydä. Suomalainen MB Rahastot myi Pandan Felix-Abballe, jonka taas omistaa Orkla Foods.



Panda siis vetoaa luomuihmisiin Amerikoissa, mutta miten on Fazerin lakritsin tilanne? Ehkä vaihtaisin vähän käärettä, jos pyrkisin tänne Yhdysvaltojen markkinoille.

(Asiat muuttuivatkin myöhemmin eli 15.1.2007. Fazer päätti uudistaa lakukääreensä. Lue CloettaFazerin tiedote täältä)


Illalla katsoimme Foxin iltauutisia. Ne ovat niin absurdeja, että naurattavat enemmän kuin jonkun toisen kanavan stand-up koomikot. Siis jopa minua. Toisaalta on piristävää, että joku uutisväline on rohkeasti sitä mieltä kuin on.

Kuparinhehkua

Tämä ylläoleva videopätkä esittelee Salt Lake Cityn lähellä Binghamin kanjonissa sijaitsevan kuparikaivoksen. Kaivos on maailman suurin kuparin avolouhos ja sen omistaa Kennecott Utah Copper, Yhdysvaltain toiseksi suurin kuparintuottaja. Kennecottin puolestaan omistaa Rio Tinto.
Tällaisen kuopan äärellä mykistyy aika moni. Kaivoksen pohjalla näkyy kuorma-autoja kuin pieniä muurahaisia, todellisuudessa autot ovat pienen talon kokoisia ja niiden renkaatkin ovat miesten kokoa. Yksi rengas maksaa 25 000 dollaria.




















Kuvassa Panu ja amerikansukulaiseni Waino.

Piti vielä sanoa, että Binghamin kaivosta sanotaan maailman rikkaimmaksi kuopaksi. Sitä se kai lienee myös tänään, nykyisillä korkeilla kuparinhinnoilla. Kennecott tuottaa miljardeja voittoa emoyhtiölleen.
Binghamia on kaivettu vuodesta 1906 lähtien ja se on yhteensä tuottanut 17 miljoonaa tonnia kuparia.
Ongelmat ovat osin samat kuin muillakin kuparikaivoksilla, energia maksaa yhä enemmän ja kaivosmiesten palkat kallistuvat. Kennecottin Binghamin kaivos oli myös muutama vuosi sitten lakkauttamisuhan alla. Kuparivarat olisivat loppuneet vuosikymmenen vaihteeseen mennessä, emoyhtiö tuli kuitenkin hätiin ja antoi rahaa laajentamishankkeelle, jonka turvin kaivos lienee käynnissä ainakin vuoteen 2017.

Kanjoneissa ja kaivoskaupungissa

Kirjoitan tätä sukulaiseni luona Utahissa. Teimme viime viikolla kolmen päivän matkan Utahin ja Arizonan kanjoneille. Ne olivat kertakaikkiaan mykistäviä. Jokaisessa oli oma viehätyksensä. Eniten pidin ehkä Bryce Canyonista ja Grand Canyonista, jonka pohjoisosassa kävimme. Pohjoisosa ei liene niin turistipyydys...
Grand Canyonin reunalla kävellessä (pieni polku kulki jyrkänteen huipulla ja kummallakin puolella mieletön pudotus) hieman jopa huimasi ja mietti, että jaaha, entäs kun tulee kova tuulenpuuska. No, täällä yhä ollaan.


Lauantaina suuntasimme Wainon ja Bettyn kesäasunnolle vuoristoon eli Scofieldin kaivoskaupunkiin. Yllätys oli ehkä se, että kaupungissa oli tosiaankin edelleen toimiva hiilikaivos. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin siihen, kun monikymmenvaunuisen hiilijunan pilli vihelsi pitkään.
Talvisaikaan tässä pienessä kaupungissa elää 21 henkeä, eli aika moni talo on kesäasunto. Scofield on historiassa tunnettu vuonna 1900 sattuneesta kaivosonnettomuudesta, jossa menehtyi yli 200 kaivosmiestä (näistä 66 suomalaista).