Long Island ja kotimatka

Viimeisen päivän Yhdysvalloissa vietin Long Islandilla. Niin tietysti, voisit sanoa, onhan JFK:n lentokenttä Queensissä, joka itse asiassa sijaitsee Long Islandilla.

Puhun nyt kuitenkin siitä osasta Long Islandia, joka alkaa siitä mihin New York City loppuu, siitä pitkien rantojen ja omakotitalojen isosta saaresta.

"Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olemme kunnolla Yhdysvalloissa Atlantin rannalla", Panu huomautti.

Kuvassa olen Long Beachilla. Täältä lähdimme ajamaan Ocean Parkwayta, joka kulkee Long Islandin etelärannikkoa dyynillä. Pysähdyimme myös Jones Beachilla ja Oak Beachilla.

Kuten kuvasta näkyy - ilma oli varsin kaunis. Takaisin tullessa pysähdyimme Freeportissa syömässä. Siellä oli mukava pieni dineri.

Kone lähti sitten JFK:ltä klo 17.55 tai oikeastaan puoli tuntia myöhässä.

Amishit

Kävimme Panun kanssa tapaamassa sukulaisrouvaamme Ritaa ja hänen miestään Wilhelmiä.


Tapasimme Lancaster countyssä, Pennsylvaniassa joka oli vähän niinkuin puolimatkassa meille molemmille, Rita kun asuu syvässä etelässä. Lancaster on tunnettu Amish- ja mennoniittiväestöstään. Olikin mielenkiintoista nähdä maatiloja, jonne ei mennyt sähköjohtoja tai tyypillisiin tummiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä ajamassa hevoskärryjä. Oli kun olisi ollut jossain 1700-luvulla.





Tänä syksynä Lancasterin alue tuli tosin myös tunnetuksi kaameasta joukkomurhasta. Charles Roberts -niminen mies hyökkäsi lokakuun alussa Wes Nickel Minesissa amishien kouluun ja ampui kuoliaaksi viisi tyttöä ja itsensä.


Amishit muuten kutsuvat lahkoon kuulumattomia nimellä "English", puhuvathan he itse saksalaista murretta.

Lancaster on muuten aikamoinen turistirysä. Amishit kauppaavat esimerkiksi huonekaluja, tilkkutäkkejä yms. Lähellä on myös Hersheyn kaupunki, joka on kuuluisa suklaatehtaastaan.

Tässä Hershey-linkki - yhtiö on perustanut kotikaupunkiinsa suklaamaailman. Jäin miettimään, toimisiko vastaava Suomessa. Fazerin tehtaanmyymälästä tuskin moista turistipyydystä rakentaisi.

Words to remember

USAn matka on kyllä tuonut säväyksen sanavarastoon, etenkin liikennesanastoa: buckle up, no shoulder, yield...
se on tarkoittanut myös fingliskaa autoillessa. "Nyt pitää eksitoitua..."

kuulostaa varmaan älyttömältä. Ehkä se johtuu siitä, että aivot virittyvät ajattelemaan englanniksi. Kun katsoo lankarullaa ja neulaa, mieleen tulevat ensiksi sanat thread and needle, eikä suinkaan niiden suomenkieliset vastineet. Suomalaisia sanoja alkaa jopa hakea. Alkaa tulla kielipuoleksi.

Mutta niistä englannin sanoista, sitten on kaikki ihanat -kill -loppuiset sanat. Tänään kuulin esimerkiksi, että "He was able to grow some grapes in this area, but there was of course some winterkill"
Tai "100 ways to prepare some roadkill" - no ehkä tämä meni jo vähän huumorin puolelle.

Amerikan auto

Kävimme taas Panun kanssa hakemassa auton vuokraamosta, tällä kertaa se on sitä varten, että pääsen täältä ensin Pennsylvaniaan tapaamaan Ritaa ja sieltä sitten jatketaan JFK:lle ensi viikolla.
No, mutta niistä autovuokraamoista. Käytämme yleensä National Car Rentalia täällä Ithacassa. Kuten jo nimikin kertoo, yleensä vuokra-auto on joku kansallinen ylpeys eli Chevrolet, Chrysler tai Pontiac (ei sentään Lincoln, harmi kyllä). Meillä on usein ollut Chryslerin PT Cruiser (bensasyöppö pahinta laatua) tai Chevy Impala (ihan OK). Viimeksi meillä oli joku Saturn, jossa oli huonot penkit.


Tässä PT Cruiser, joka oli Washingtonin matkalla


Silti, niin täällä Yhdysvalloissa kuin meillä Suomessakin, suosituin ostettu henkilöauto ei suinkaan ole mikään GM:n tai Fordin kiiltävä menopeli, vaan Toyota. Tilastot 1-10/2006 kertovat, että suosituin uusi auto on USA:ssa ollut Toyota Camry, seuraavana tulee Toyota Corolla ja sitten Honda Accord ja Civic, Chevy Impala on vasta viidennellä sijalla. Ei ihme, että Yhdysvaltain autoteollisuus karsii kovalla kädellä. Toki jos valmistajien myynti (kaikki automallit) lasketaan yhteen, on iso kolmikko Chrysler, Ford ja GM edelleen pitämässä kärkisijoja myyntitilastoissa.

No, listakakkosen eli Toyota Corollan saimme tällä kertaa National Car Rentalistakin. Ajattelin, että vuokraavat vain amerikanautoja, no toisaalta valmistetaanhan Toyotaa täällä Pohjois-Amerikoissakin. Mutta tekeekö se siitä amerikkalaisen auton? Tjaa.

Panu oli tyytyväinen, hänen mielestään mekin voisimme ostaa Toyotan tai Nissanin. No en kyllä hevillä luovu Volvostani.

Clintonissa, Newfieldissä ja Elmirassa

Panun kanssa lähdettiin perjantaina Clintoniin, missä on Hamilton College. Panu piti esityksen ja minä tein sillä välin töitä. Matka oli aika sateinen, täällä on viime aikoina satanut aika runsaasti. Panulla oli hieman vaikeuksia Derekiltä lainatun sateenvarjon kanssa.

Vietimme mukavaa iltaa Panun kollegan Derekin kotona.

Lauantaina lähdimme takaisin Ithacaan. Ajoimme kuitenkin idyllisen pikkukaupungin kautta.

Sunnuntaina päätimme ajella hieman, kun kerran meillä oli auto vuokrattuna viikonlopuksi Clintonin reissun vuoksi. Mietimme, missä emme vielä ole käyneet ja lähdimme Elmiraa kohden. Pysähdyimme hetkeksi Newfieldissä, missä on ilmeisesti Tompkins Countyn ainut säilynyt katettu silta. Voisiko olla jotain vielä amerikkalaisempaa?

Elmira oli vähän pettymys, näytti vähän sellaiselta kuihtuvalta teollisuuskaupungilta. Kai siihen on joku syy, miksi tätä aluetta kutsutaan Rost Beltiksi.

Löysimme Elmirasta kuitenkin taidemuseon. Mesenaatti oli ollut sellainen herra kuin Arnot. Ihan kiva pieni museo. Oppaassa kerrottiin, että museon kokoelma oli haluttu jättää sellaiseksi kuin Arnot sen kerran jätti. Tämä ei kuulemma ole niin kovin yleistä.

Hyvästejä

En uskonut, että niitä pitäisi jo nyt sanoa. Onhan tässä vielä aikaa.

Mutta torstain englannin ryhmä ei tietenkään kokoonnu enää ensi viikolla, onhan silloin Thanksgiving. Niinpä tänään piti sitten jättää jäähyväiset kurssikavereille kuten Cosettelle, Yasukolle, Yaelille ja Maytelle.

Yasuko oli tehnyt Toefl-testin, mutta ei halunnut kertoa pistemäärää. Hän aikoo tehdä testin uudestaan helmikuussa. Tavoitteena on pyrkiä yliopistoon. Amerikkalaisen kanssa avioitunut Yael puolestaan oli saanut pysyvän oleskeluluvan. "Nyt voin lähteä vierailulle kotiin Israeliin". Mayte puolestaan suree, kun hänen juristiystävänsä järjestivät hänelle tylsät polttarit. Mistä on kylläkin jo viisi vuotta.

Ithacaa koettelee aikamoinen matalapaine. Sataa kaatamalla, kello on viisi ja on liki pimeää ja meitä ei lainkaan huvita mennä ulos. "It's raining cats and dogs" voisi kai sanoa. Huomenna Panulla on esitys Hamilton Collegessa, joka on parin tunnin ajomatkan päässä. Hän valmistelee sitä.

Tapaamme taas Derekin ja hänen vaimonsa, mikä on hauskaa. Toivottavasti ajomatka sujuisi ilman kaatosadetta...

Ehkä täällä nyt kuitenkin on jonkinverran petrannut sitä englanninkielen taitoaan. Ainakin tietää heikot kohtansa, kuten pilkutuksen ja a- ja the- artikkelien käytön.

Paluu arkeen

Sehän tietysti aina koittaa kaikkien matkojen jälkeen. Nyt sitä ollaan sateisessa Ithacassa ja tehdään töitä.

Matka oli hyvä elämys.

Ashtabulasta jäivät mieleen ystävälliset ihmiset ja uudelleen löydetyt sukulaiset, Washingtonista ehkä Intiaanimuseo ja New Yorkista ortodoksijuutalaiset perjantaiostoksilla sekä vanha Finntown Brooklynissä, jossa kylläkään ei juuri asu enää suomalaisia - lähinnä kiinalaisia. Ehkä muutamassa vuosikymmenessä kiinalaiset valtaavat koko New York cityn, kuka tietää?


Olen alkanut jo miettiä lähtöä kotiin. Koira kuulemma potee koti-ikävää ja kostopissailee.
Tekemistä kyllä riittää vielä ennen kotimatkaa. Pakkaamisen ajatteleminenkin on tylsää. Mutta toisaalta, en minä tännekään tahtoisi jäädä. Isän lainaama matkalaukku koki kohtalonsa viime reissulla, joten ostin tilalle uuden.

Vaalihumua maistelemassa

Olemme Panun kanssa parhaillaan Washington DC:ssä. Kävimme tänään illalla eräässä Capitol Hillin baarissa (Capitol Lounge Pennsylvania Avenuella) saadaksemme vähän otetta tiistaina pidettyihin vaaleihin. Paikka oli ääriään myöten täynnä, televisioruutuja oli kymmenittäin ja eri kanavat pauhasivat vaalituloksia. Kiva ilta. Juttelimme ihmisten kanssa, pöytäseurueeseen mahtui niin demokraatteja kuin republikaanejakin.

"Minä olen kotoisin etelästä, siksi äänestän republikaaneja" totesi nuori corporate lawyer, joka kertoi tekevänsä 70-80 tuntisia työviikkoja ja maksavansa isoa asuntolainaa. Washington DC on kuulemma maan kolmanneksi kallein asuntojen hinnoissa.

No, republikaaneilla oli vähän suru puserossa kun demokraateille tuli vaalivoitto. Katsoin kun televisiossa näytettiin entisen senaattori Rick Santorumin perhettä (rep.), miehellä kasvot olivat ilmeettömät, mutta kaikki kolme lasta itkivät avoimesti. Aika hassua, luulisi, että lapsilla olisi kivaa kun isällä on enemmän aikaa olla kotona.

Jaroslavia tapaamassa

Tänään Panun kollega Hamilton Collegesta tuli käymään Ithacassa. Menimme Derekin kanssa illalliselle hänen vanhan esimiehensä Jaroslav Vanekin luokse. Oli mielenkiintoista tavata iäkäs tsekkiprofessori vaimoineen. Jaroslav kertoi muun muassa pakomatkastaan Tsekeistä vuonna 1949 Baijeriin ja sieltä Sveitsiin. Professorin koti, oli, kuinkas muutenkaan, Ithacan vieressä Cayuga Heightsin kylässä - missä kaikki muutkin vanhemmat professorit asuvat.
Professorska haravoi lehtiä kun tulimme ja muutenkin meno oli rentoa.


Huomenna on lauantai ja lähdemme kadonneiden sukulaisten jäljille Ashtabulaan. Kaupunki on Erie-järven rannalla Ohiossa. Siellä oli iso suomalaisyhdyskunta. Sain kuulla että isoisoäitini serkku Saima on vielä hengissä siellä, 90+ on jo ikää. Hänen äitinsä muutti aikoinaan Suomesta Ohioon.

Ohiosta suuntaamme maanantaina Washington DC:hen. Panulla on siellä työtapaamisia pitkin viikkoa. Minä saan puolestani nähdä kaikki monumentit, valkoisen talon ja upeat museot. Sitten voi kiittää yhdysvaltalaisia veronmaksajia - Washingtonin museot ovat nimittäin ilmaisia. Vaalitkin täällä on tiistaina - saa nähdä millaista meno on silloin pääkaupungissa.

Lumisadetta odotellessa

Säätiedotuksen mukaan ensi yönä Ithacaan pitäisi sataa ensilumi. Saas nähdä, meteorologit ovat ennenkin olleet väärässä. Säätietojen mukaan ulkona pitäisi olla 3 astetta, mutta minun mielestäni siellä on lähinnä 10 astetta.

Joten enpä usko, että mitään lumikuuroja nähdään. Kuvassa vasemmalla näkyy entinen asetehdas eli Ithaca Gun ja asuintalomme parkkipaikkaa. Tämmöistä säätä meillä oli eilen, ei paha, eihän?

Illalla kävimme Justynan ja hänen ystäviensä kanssa pelaamassa biljardia Chapter Housessa eli paikallisessa baarissa. En ollut pelannut vuosiin, joten oli kivaa. "Awesome", niinkuin yksi tapaamani opiskelija sanoi, kun kerroin olevani Suomesta.